Ekat viikot työharkkaa takana

Òla!

Ollaan oltu lähes kolme viikkoa jo ensimmäisessä harjoittelupaikassamme ja reilut kaksi viikkoa on tässä paikassa vielä jäljellä. Harkkapaikkamme on yleinen sairaala, joka on yksi Lissabonin isoimmista sairaaloista. Tähän sairaalaan on keskitetty paljon neurologisia asiakkaita, joten olemme lähinnä työskennelleet muun muassa aivoinfarkti-, selkäydinvamma- ja muiden neurologisten sairauksien parissa. Kummallakaan meistä ei ollut aiemmin juurikaan kokemusta käytännön työstä neurologisten asiakkaiden kanssa, joten tämä harjoittelu on ollut molemmille todella opettavainen. Ohjaajamme on todella mukava ja kertoo paljon erilaisista sairauksista sekä niiden hoidosta. Usein olemme seuranneet fysioterapian toteutusta sivusta, mutta meillä on myös omat asiakkaat, joiden kanssa työskentelemme päivittäin. Kielimuurin vuoksi olemme oppineet tekemään työtä elekielellä ja muutamaa portugalin kielistä sanaa käyttäen. Työskentely tällä tavoin ei ole mitenkään kovin helppoa, mutta on silti onnistunut hyvin ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Eniten harmittaa se ettei pysty näyttämään täysin kaikkea osaamistaan, kun ei voi ohjata asiakasta sanallisesti. Olemme kuitenkin tykänneet tästä paikasta todella paljon ja siitä, että joka päivä saa oppia jotain uutta. Samassa sairaalassa on myös muita opiskelijoita, joiden kanssa olemme päässeet tutustumaan ja vaihtamaan kokemuksia opiskelusta toisessa maassa.

Fysioterapia täällä eroaa joiltakin osilta siitä mihin olemme Suomessa tottuneet. Ensinnäkin kaikki fysioterapeutit työskentelevät yhdessä suuressa salissa, jossa on paljon plinttejä sekä muuta fysioterapiavälineistöä. Aluksi tämä oli meistä outoa, mutta nyt siihen on jo tottunut ja tuntuu normaalilta, että huone on täynnä väkeä, koko ajan tapahtuu jotakin ja fyssarit sekä asiakkaat juttelevat toistensa kanssa. Asiakkaat saavat vertaistukea kohdatessaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja saavat sosiaalisia kontakteja. Tällaisessa maassa, jossa ihmiset ovat ulospäin suuntautuneempia se toimii hyvin, mutta miksi se ei toimisi Suomessakin. Fysioterapia täällä on myös enemmän "hands-on" tyylistä eli manuaalista sekä passiivista terapiaa tehdään enemmän ja asiakkaaseen siis kosketaan enemmän kuin Suomessa, jossa "hands-off" periaate on hyvin vahva.

Harjoittelun aikana teemme omista asiakkaistamme kirjalliset tehtävät, joihin sisällytetään fysioterapiaseloste asiakkaasta sekä teoriaa sairaudesta. Tehtävä on osoittautunut melko työlääksi ja aikaa vieväksi, sillä asiaa siihen tulee paljon ja kaikki pitää tietenkin kirjoittaa englanniksi. Seuraavasta harkkapaikasta, johon menemme ilmeisesti toukokuun alkupuolella, teemme myös vastaavat tehtävät ja nämä molemmat esitämme sitten vaihdon lopussa paikallisella koululla opettajille. Lisäksi harjoittelun alussa meille annettiin tehtäväksi lukea artikkeli ja tehdä siitä esitelmä töihin. Kerettiin jo stressata sitä, että joudutaan esittämään se isollekin yleisölle, mutta onneksi paikalla oli vaan pari fyssaria ja muutama opiskelija. Esitys englanniksi tieteellisestä artikkelista siis koettu. Kirjallisilta töiltä ei siis täälläkään ole päässyt välttymään, mutta onneksi harkkapäivät ovat olleet melko lyhyitä ja aikaa on jäänyt myös kirjalliselle töille. Jaksaminen tosin on ollut rajallista, koska päivät ovat väsyttäviä kahden vieraan kielen ja kaikkien uusien asioiden vuoksi. Antoisaa on siis kuitenkin ollut.

Pääsimme myös seuraamaan polvileikkausta, kun meille annettiin siihen mahdollisuus. Suomessa tällaista mahdollisuutta ei ole, joten todellakin halusimme mennä. Leikkaus kesti pari tuntia ja oli tosi mielenkiintoista seurata. Selkäydinpuudutuksen laitto vaan meinasi koitua kohtaloksi ja heikotus iskeä jo ennen leikkauksen alkamista. Itse leikkaus ei ollut kuitenkaan yhtään pahaa katsottavaa ja tiedämmepähän nyt miten tekonivel laitetaan polveen.

Nyt pääsiäisenä saamme viettää pidennettyä viikonloppua, mutta paluu arkeen ja töihin koittaa jo maanantaina, joka ei täällä ole vapaapäivä kuten Suomessa. Kiva kuitenkin päästä näkemään myös toisen maan pääsiäisperinteitä. Yleisin perinne tosin kuulemamme mukaan on se, että Lissabon on täynnä espanjalaisia turisteja, jotka tulevat tänne sankoin joukoin lomailemaan pääsiäisenä. Saa nähdä pitääkö tämä siis paikkansa.

Olemme myös viikonloppuisin käyneet eri paikoissa ja kierrellyt Lissabonissa, mutta niistä juttua ja kuvia myöhemmin :)

Tchau!

-Mari ja Iida