Ensimmäisen kuukauden kuulumiset
Moi!
Reilu kuukausi elämää Lissabonissa on nyt takana ja aika on mennyt hurjan nopeasti! Onneksi vajaa kuukausi vielä jäljellä, koska nähtävää ja tehtävää on vielä paljon.
Olimme siis harjoittelussa yleisessä sairaalassa yhteensä viisi viikkoa. Paikka oli todella hyvä ja ohjaaja mukava. Opimme molemmat tämän harjoittelun aikana todella paljon uutta neurologisista asiakkaista sekä erilaisista tavoista työskennellä fysioterapeuttina. Teimme siis harjoittelun aikana omista asiakkaistamme case studyt eli kirjalliset työt, jotka sisälsivät tietoa kyseisestä sairaudesta ja fysioterapiaselosteen asiakkaasta. Saimme harjoittelun loppuajalle myös uudet omat asiakkaat, joista meidän ei kuitenkaan tarvinnut tehdä samanlaista isoa tehtävää, vaan ainoastaan lyhyt tiivistelmä sairaudesta ja asiakkaan tilanteesta. Meidän molempien uusien asiakkaiden kanssa oli hyvin mielekästä ja antoisaa työskennellä, sillä molemmat puhuvat hyvin englantia. Olemme siis pystyneet näyttämään taitojamme ja ohjaamaan asiakkaita paremmin kommunikoinnin ollessa mahdollista. On ollut hienoa myös huomata asiakkaiden edistyminen kuntoutuksessa, jolloin saa itsellekin onnistumisen kokemuksia. Asiakkailta saatu positiivinen palaute on myös ollut erittäin mieltä lämmittävää ja tämän työn parhaita puolia.
Saimme harjoittelun lopulla kuulla, että harjoitteluvaihtoon vaadittava tunti/viikkomäärä on meillä jo täynnä, mikä tarkoittaa sitä ettemme menekään enää uuteen harjoittelupaikkaan. Loppuajan työstämme case studyjä loppuun ja teemme niistä esitelmät, jotka esitämme myöhemmin paikallisella koululla. Saamme myös aikaa lomailla Portugalissa ja nähdä monia paikkoja, mitä emme pistä ollenkaan pahaksemme.
Ilmatkin lämpenivät sateisen huhtikuun jälkeen juuri sopivasti ja päivät ovat olleet viimeisen viikon aikana todella helteisiä. Lämpötilat on noussut jopa 35 asteeseen, mikä on meistä suomalaisista tuntunut jo melko tukalalta. Äkkiä lämpöönkin jo kuitenkin tottuu ja todennäköisesti palellutaan sitten Suomessa. Mehän suomalaisina kuljimme melko aikaisin jo shortseissa ja topeissa, kun paikalliset käyttävät vielä pitkiä vaatteita. Saatiin tästä hieman katseita, mutta auringosta nautitaan silloin kun se paistaa. Ja todellakin aiomme nyt nauttia siitä ja ajasta täällä mahdollisimman paljon!
Palaillaan seuraavien kuulumisten merkeissä myöhemmin!
-Mari ja Iida
Reilu kuukausi elämää Lissabonissa on nyt takana ja aika on mennyt hurjan nopeasti! Onneksi vajaa kuukausi vielä jäljellä, koska nähtävää ja tehtävää on vielä paljon.
Olimme siis harjoittelussa yleisessä sairaalassa yhteensä viisi viikkoa. Paikka oli todella hyvä ja ohjaaja mukava. Opimme molemmat tämän harjoittelun aikana todella paljon uutta neurologisista asiakkaista sekä erilaisista tavoista työskennellä fysioterapeuttina. Teimme siis harjoittelun aikana omista asiakkaistamme case studyt eli kirjalliset työt, jotka sisälsivät tietoa kyseisestä sairaudesta ja fysioterapiaselosteen asiakkaasta. Saimme harjoittelun loppuajalle myös uudet omat asiakkaat, joista meidän ei kuitenkaan tarvinnut tehdä samanlaista isoa tehtävää, vaan ainoastaan lyhyt tiivistelmä sairaudesta ja asiakkaan tilanteesta. Meidän molempien uusien asiakkaiden kanssa oli hyvin mielekästä ja antoisaa työskennellä, sillä molemmat puhuvat hyvin englantia. Olemme siis pystyneet näyttämään taitojamme ja ohjaamaan asiakkaita paremmin kommunikoinnin ollessa mahdollista. On ollut hienoa myös huomata asiakkaiden edistyminen kuntoutuksessa, jolloin saa itsellekin onnistumisen kokemuksia. Asiakkailta saatu positiivinen palaute on myös ollut erittäin mieltä lämmittävää ja tämän työn parhaita puolia.
Saimme harjoittelun lopulla kuulla, että harjoitteluvaihtoon vaadittava tunti/viikkomäärä on meillä jo täynnä, mikä tarkoittaa sitä ettemme menekään enää uuteen harjoittelupaikkaan. Loppuajan työstämme case studyjä loppuun ja teemme niistä esitelmät, jotka esitämme myöhemmin paikallisella koululla. Saamme myös aikaa lomailla Portugalissa ja nähdä monia paikkoja, mitä emme pistä ollenkaan pahaksemme.
Ilmatkin lämpenivät sateisen huhtikuun jälkeen juuri sopivasti ja päivät ovat olleet viimeisen viikon aikana todella helteisiä. Lämpötilat on noussut jopa 35 asteeseen, mikä on meistä suomalaisista tuntunut jo melko tukalalta. Äkkiä lämpöönkin jo kuitenkin tottuu ja todennäköisesti palellutaan sitten Suomessa. Mehän suomalaisina kuljimme melko aikaisin jo shortseissa ja topeissa, kun paikalliset käyttävät vielä pitkiä vaatteita. Saatiin tästä hieman katseita, mutta auringosta nautitaan silloin kun se paistaa. Ja todellakin aiomme nyt nauttia siitä ja ajasta täällä mahdollisimman paljon!
Palaillaan seuraavien kuulumisten merkeissä myöhemmin!
-Mari ja Iida
Kommentit
Lähetä kommentti